Eilen tulikin sitten "hätäkutsu" töihin. Olin niin orientoinut viettämään melkein kokonaisen vapaaviikon, että jouduin miettimään huomattavasti normaalia pidempään mitä vastaan. Kiltti kun olen niin lupasin mennä eilen (tiistaina) ja huomenna (torstaina). Tämän päivän päätin pitää ihan vaan vapaana ja oli kyllä loistava ratkaisu. En tosin vieläkään ymmärrä, miksi minut sinne edes pyydettiin, koska kiireestä ei ollut tietoakaan. Tuo tämänhetkinen työmaani on tosin hieman sellainen, ettei aamulla koneen avatessaan tiedä yhtään minkälainen päivä on tulossa. En siis tee "oman alan töitä" tällä hetkellä, se lienee fiksua vielä mainita tässä.

Maanantain vapaapäivänä olin oikein ahkera. Kävin kaupassa ja kirjastossa ja innostuinpa vielä leipomaan marjapiirakan ja kokeilemaan itse kinuskikastikkeen valmistusta. Hyvää tuli molemmista! En ole leiponut ollenkaan vuosikausiin, koska sain asiasta yliannostuksen joskus muinoin ravintola-alalla työskennellessäni. Nyt riittävän tauon pidettyäni homma tuntuikin taas ihan mukavalta.

ENKÄ OLE VIELÄKÄÄN ALOITTANUT SITÄ ESSEETÄ! HYI MINUA! Palautus on "vasta" reilun viikon päästä perjantaina, mutta ensi viikko on täynnä töitä ja koulua eli sanokaahan minun sanoneen, että viimeisenä iltana sitä taasen sitten pakerretaan. 22.11. olisi koululla seuraava uusintapäivä ja en oikein tiedä pitäisikö sinne ilmottautua. Minulla olisi nimittäin sisätautien tentti rästissä. Mitään hyvää syytä en keksi miksi en ilmoittautuisi. Paitsi laiskuus. Ei tuo tentti mikään päätähuimaavan vaikea varmastikaan ole. Silloin kun siitä oli tämä ensimmäinen tenttikerta (koulussamme saa tenttiä yrittää tehdä 3 kertaa) niin olin valmistautunut ruhtinaalliset 15 minuuttia, joten lopputulos oli ihan arvattavissa. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että 1,5h lukeminenkin olisi varmasti riittänyt läpipääsyyn. Tuon tentin läpäistyäni opintopisteitä kilahtaisi suorituksiin kaikki 4 lisää, koska muut osiot ko. jaksosta minulla on hyväksytysti suoritettu. Tuon 22. päivän uusintaan on viimeinen ilmoittautumispäivä nyt ylihuomenna eli melko pian asia pitää päättää. En tiedä miksi tätä asiaa niin jahkaan, koska normaalisti vihaan jahkaamista. Opiskelun tuskaa.

Harjoitteluasiat on siis kunnossa alkuvuotta varten ja siihen saa olla tyytyväinen! Moni ex-luokkalaiseni on melko paljon kironnut asiaa (olen vakoillut netin syövereistä), koska Jobstep ei toiminut taas(kaan) kuin elokuvissa...

Ensimmäisenä tunnustan, että EIHÄN SIITÄ ESSEEN KIRJOITTAMISESTA TULLUT MITÄÄN! Miehelläni sattui olemaan vapaapäivä ja suuntasimme vanhempieni luo vaihtamaan talvirenkaita ja siinähän se päivä melkein menikin. Menomatkalla pääsimme vielä tekemään autoremonttia moottoritien varressa kun yhtäkkiä takapöntön kannakekumit pettivät. Onneksi matkassa oli nippusiteitä, millä saimme elvytettyä sen jotta pääsimme perille asti.

 

Eilen oli sitten ihana ja odotettu harjoittelupaikkojen varaus! Aiemmista kerroista viisastuneena tiesin, että koko Jobstep kaatuu taas ja tuskainen iltapäivä olisi tiedossa. Olin paikkoja jo tässä menneinä päivänä katsellut ja todennut, ettei siellä ollut yhtäkään paikkaa mikä olisi ollut ylitse muiden. Minulla oli vieläpä lääkäriaika klo 13.15 (paikkojen varaus Jobstepissa alkaa klo 12) ja tiesin, etten tule ehtimään tuohon alkuryntäykseen. Päätin ottaa riskin ja varata paikat vasta lääkärireissuni jälkeen noin klo 14. Tämä osoittautuikin fiksuksi vedoksi, sillä jälkeenpäin kuulin, että ko. palvelu oli enemmän jumissa kun ikinä ennen ja kukaan muukaan ei saanut varauksiaan ennen kahta. Suuntani käy keväällä siis kohti kirurgian polia. Tässä on toki pieni mutta, että joku syventävän vaiheen opiskelija saattaa "varastaa" tuon paikkani, mutta sen näkee sitten.

Olen tyytyväinen tuohon varaamaani paikkaan, vaikka se olikin ensimmäinen missä vapaata sattui niillä viikoilla olemaan. En ole aiemmin ollut poliklinikka-tyyppisessä paikassa, joten paljon uutta on varmasti tiedossa. Posiviitiivista myös on se, että kyseessä on ns. päivätyö, koska minulla on yksi "rästi" iltakurssi juuri tuohon aikaan meneillään. Täytyy vaan toivoa, että pääsisin aina suht ajoissa, että ehdin tuonne kurssille, koska siellä on läsnäolopakko. Kyseessä on siis suosikkikurssini anatomia, jonka kanssa olen tuskaillut viimeisen vuoden. Eipä siinä muuten mitään, mutta se täytyy olla suoritettettuna ennen kolmosvuodelle siirtymistä ja siis tämä vuosi on enää aikaa.

 

Tässäpä näitä kuulumisia. Siirryn nyt nettiluennon pariin. Aiheena on Syöpäpotilaan hoitotyö. Alan olla kurkkuani myöten täynnä ko. aihetta.

Tänään olen viettänyt vapaapäivää hieman tehottomammin mitä aiemmin suunnittelin. Aamupäivä meni tietokoneen ääressä erilaisia matkablogeja lueskellen. En myönnä, että kärsisin erityisemmin matkakuumeesta, mutta tarinoita maailman eri kolkista on kiehtovaa lukea. Ihan kokonaan "turhuuksiin" en koko aamua käyttänyt, sillä kävin toki koiran kanssa aamulenkillä.

 

Eilen minulla oli suunnitelmissa myös kirjoittaa essee aiheesta "potilaan valmistelu elektiiviseen leikkaukseen". Yllättäen en ole saanut asian hyväksi mitään aikaiseksi, joten se täytynee jättää huomiselle. Huomenna nimittäin on myös  vapaapäivä. Nyt kun asia on tänne kirjoitettu ja julkaistu niin en kehtaa olla laittamatta tikkuakaan ristiin, joten lähteitä ainakin aion metsästää tuotostani varten. Minulla on tällä hetkellä koulussa menossa melko laaja (22op) jakso, joka kantaa nimeä Kirurgisen potilaan hoitotyö. Yksi tentti kokonaisuudesta on suoritettu ja kolme on vielä edessä. Ensimmäinen tentti menikin melko mallikkaasti arvosanalla 4. Toivottavasti sama kaava jatkuu. Minulla oli koulua aloittaessani tavoitteena joskus tulevaisuudessa valmistua kolmosen papereilla ja melko hyvin olen tuossa tavoitteessa pysynytkin. Pääasia kuitenkin on se, että ylipäänsä valmistun.

 

Kävin kaupassa ja menu koostuu tänään spagetista ja jauhelihakastikkeesta. Simppeliä, mutta toimivaa. En ole mikään huippukokki. Osaan kyllä tehdä ruokaa ja leipoa, mutta en tykkää siitä ollenkaan. Kauppareissulla eksyin myös kirjastoon ja toin mukanani muutaman elämänkerrallisen kirjan. Niiden parissa siis tulevat illat kuluvat. Yksi kirjoista käsittelee autismia ja taidan siitä luku-urakkani aloittaa. Ainoat kokemukseni ko. asiasta nimittäin rajoittuvat siihen Bruce Willisin leffaan, jossa autistinen pikkupoika ratkaisee hallituksen huippusalaisen koodin.

 

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Yksi ihka oikeista bloggaajista.

Mietin, että pitäisikö minun selittää, miksi tätä ylipäänsä aloin kirjoittaa. En keksinyt kuitenkaan mitään yhtä hyvää syytä, joka olisi ollut ylitse muiden. Ehkäpä tämä on osittain terapiaa ja en kiellä, etteikö mielessä olisi käynyt ajatus, että voisin osittain tarjota vertaistukea muille opiskeluiden tuskien taipaleelle. En tarkoita, että opiskelu päivästä toiseen olisi pelkkää hampaidenkiristelyä, mutta kyllä jokainen "koululainen" tietää sen olevan toisinaan enemmän kuin totta.

Olen siis toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Edessä olisi vielä reilut 2 vuotta puurtamista ennen valmistumista. Aika tuntuu pitkältä, mutta kun asian kääntää niin päin, että kolmannes on jo takana niin se melkein hirvittää. 1/3 koulusta käytynä ja sitä vieläkin tuntee itsensä ihan tumpeloksi!

Vaihdoin juuri muutama viikko sitten opiskelumuotoani "nuorisopuolelta" monimuoto-opetukseen ja ainakin toistaiseksi valinta tuntuu todella hyvältä. Koulua minulla on joka toinen viikko, paitsi harjoittelut teen toki ihan yhteen pötköön. Nuo väliviikot työskentelen (ainakin toistaiseksi) asiakaspalvelussa ja kyllähän tuo alanvaihto koko ajan mielessä pyörii. Tällä hetkellä olen kuitenkin suht tyytyväinen työpaikkaani, joten miksipä sitä sitten hosumaan.

 

Opiskeluiden lisäksi tämä blogini tulee todennäköisesti käsittelemään kirppareita, työelämää, koiria ja muuta arkielämää ja sen iloja ja suruja.