Tässä sitä nyt sitten ollaan. Yksi ihka oikeista bloggaajista.

Mietin, että pitäisikö minun selittää, miksi tätä ylipäänsä aloin kirjoittaa. En keksinyt kuitenkaan mitään yhtä hyvää syytä, joka olisi ollut ylitse muiden. Ehkäpä tämä on osittain terapiaa ja en kiellä, etteikö mielessä olisi käynyt ajatus, että voisin osittain tarjota vertaistukea muille opiskeluiden tuskien taipaleelle. En tarkoita, että opiskelu päivästä toiseen olisi pelkkää hampaidenkiristelyä, mutta kyllä jokainen "koululainen" tietää sen olevan toisinaan enemmän kuin totta.

Olen siis toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Edessä olisi vielä reilut 2 vuotta puurtamista ennen valmistumista. Aika tuntuu pitkältä, mutta kun asian kääntää niin päin, että kolmannes on jo takana niin se melkein hirvittää. 1/3 koulusta käytynä ja sitä vieläkin tuntee itsensä ihan tumpeloksi!

Vaihdoin juuri muutama viikko sitten opiskelumuotoani "nuorisopuolelta" monimuoto-opetukseen ja ainakin toistaiseksi valinta tuntuu todella hyvältä. Koulua minulla on joka toinen viikko, paitsi harjoittelut teen toki ihan yhteen pötköön. Nuo väliviikot työskentelen (ainakin toistaiseksi) asiakaspalvelussa ja kyllähän tuo alanvaihto koko ajan mielessä pyörii. Tällä hetkellä olen kuitenkin suht tyytyväinen työpaikkaani, joten miksipä sitä sitten hosumaan.

Opiskeluiden lisäksi tämä blogini tulee todennäköisesti käsittelemään kirppareita, työelämää, koiria ja muuta arkielämää ja sen iloja ja suruja.